MOOTTORIPYÖRÄ
Olen luopunut moottoripyörästäni. Haikeutta helpottaa se, että hieno Springer päätyi kunnolliseen kotiin. Mutta kerran baikkeri − aina baikkeri.
--- -- - -- ---
Kaksipyöräiset menopelit ovat aina kiehtoneet. Ostin ensimmäisen moponi rakennustöistä ansaitsemillani rahoilla 14-vuotiaana syksyllä 1960. Mopo oli punainen Zündapp Combinette 428, sen ajan ehdoton ykkönen.
--- -- - -- ---
Kaksipyöräiset menopelit ovat aina kiehtoneet. Ostin ensimmäisen moponi rakennustöistä ansaitsemillani rahoilla 14-vuotiaana syksyllä 1960. Mopo oli punainen Zündapp Combinette 428, sen ajan ehdoton ykkönen.
Tästä se alkoi. Koska moponi kuva on vähän suttuinen, lainaan museosta. Omani oli juuri samanlainen. Springer-keula on rautaa.
Myöhemmin tuli ajeltua erilaisilla itäpyörillä. Veljeni hankki 60-luvulla 305-kuutioisen Honda CA77:n. Minäkin sain kruisailla sillä aina halutessani. Se pyörä käänsi prätkäilymme päälaelleen.
Aikansa nopein springer?
Moottoripyöräilyni hiipui lähes 30 vuodeksi, mutta kipinä kyti. Täytettyäni 50 vuotta sain lääkäriltä "reseptin", ja niin tuli hankittua musta Harrikka. Ajelin sillä kymmenen vuotta ja 80 tuhatta kilometriä.
Seuraavaksi löytyi musta Softail Springer Classic, oikea toivepyörä. Pelistä näkee jo kaukaa, että sillä ei kaahailla vaan sompaillaan arvokkaasti. Pyöriskelin pramealla risukeulalla toiset kymmenen vuotta. Sitten jalka loukkaantui tenniskentällä, enkä päässyt enää edes kunnolla satulaan.
Onneksi Springer pääsi hyvään kotiin ja voi jatkaa arvokasta kruisailuaan.
Onneksi Springer pääsi hyvään kotiin ja voi jatkaa arvokasta kruisailuaan.