Musiikki

Soitin kouluaikoinani viulua. Esiintymiseni jäivät kotikyläni juhliin ja koulutilaisuuksiin. Opettajanani toimi hieno nainen, taitava viulisti. Hänen viulussaan ei ollut kierukkaa vaan sen tilalla eläinhahmo. Hän innosti nuoren pojan musiikin syövereihin.


Viuluni on pysynyt kotelossaan. Vieläköhän osaisi?

Viulunsoitto ja sen näkeminen tekee kutaa. Yritän aina hankkia istuinpaikkani niin, että näen viulistien vasemman käden toiminnan. Savonlinnassa olen istunut vuosikymmeniä ensimmäisellä rivillä ykkösviulujen puolella. Itse oopperakin häviää joskus viulisteille.

Mutta kyllä se oopperakin on jotain! Lavalla ja kulisseissa saattaa hyöriä kolmisensataa taiteilijaa. Kaiken pitää natsata. Ei ihme, että italian kielen opera polveutuu latinan työtä merkitsevästä sanasta.

On uskomatonta, että Suomessa ja Savonlinnassa on pystytty luomaan sellainen taito ja taso, kuin se nykyisellään on. Savonlinnan linnanpiha on paras kokemani oopperasali. Olen kokenut monta.

Ai, että mikäkö paras ooppera? Yleensä se viimeinen. Aarioista voiton vetää Cavarodossin aaria E lucevan le stelle Toscasta, ja vielä Stora Tunan Jussi-pojan esittämä. Se on kananlihamusiikkia!

Ja vielä, on hienoa, että nykyiseltä kotiseudultani on lähtöisin sellainen diiva kuin Karita Mattila.

 

Yhteystiedot

pajen

pajen@pajen.fi
pseudonyymi
P. Antero Järvinen
0400-315 498

 
Julkaisujärjestelmä SiteSystem Netello Systems Oy